Mitä ei voi patentoida?

Patentoitavuudella on selkeät rajat, jotka määritellään patenttilainsäädännössä. Kaikkia keksintöjä tai ideoita ei voi patentoida, vaikka ne olisivatkin innovatiivisia tai hyödyllisiä. Yleisesti ottaen patentoinnin ulkopuolelle jäävät löydöt, tieteelliset teoriat, matemaattiset menetelmät, taiteelliset luomukset, pelisäännöt, liiketoimintamenetelmät sellaisenaan, tietokoneohjelmat ilman teknistä vaikutusta sekä tietojen esittäminen. Suomessa ja useimmissa muissa maissa patentoitavan keksinnön tulee olla luonteeltaan tekninen, uusi, keksinnöllinen ja teollisesti hyödynnettävissä. Patentoitavuuden rajojen ymmärtäminen auttaa yrityksiä suunnittelemaan immateriaalioikeusstrategiaansa tehokkaasti.

Mitä rajoituksia patentoitavuudella on?

Patentoitavuudella on kolme keskeistä edellytystä: uutuus, keksinnöllisyys ja teollinen käyttökelpoisuus. Näiden kaikkien on täytyttävä, jotta keksintö voidaan patentoida Suomessa tai muualla.

Uutuusvaatimus on ehdoton – keksintö ei saa olla tullut julkiseksi missään ennen patenttihakemuksen jättämistä. Julkiseksi tulemisella tarkoitetaan mitä tahansa tilannetta, jossa keksintö on saatettu rajoittamattoman henkilöjoukon saataville, kuten esittelemällä sitä messuilla, julkaisemalla artikkeli tai jopa keskustelemalla siitä julkisesti. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää jättää patenttihakemus ennen keksinnön julkistamista.

Keksinnön tulee myös osoittaa keksinnöllisyyttä, mikä tarkoittaa, että se eroaa olennaisesti aiemmin tunnetusta tekniikasta. Alan ammattilaisen näkökulmasta ratkaisun ei tulisi olla ilmeinen tai suora jatkumo olemassa olevasta tekniikasta. Patenttiviranomainen arvioi keksinnöllisyyttä tutkimalla, olisiko alan keskivertoammattilainen voinut päätyä samaan ratkaisuun ilman erityistä keksinnöllistä panosta.

Lisäksi keksinnön tulee olla teollisesti käyttökelpoinen, eli sitä voidaan valmistaa tai käyttää jollakin teollisuuden alalla. Käsite ”teollisuus” tulkitaan laajasti kattaen myös maatalouden, käsityöt ja muut elinkeinotoiminnan muodot.

Mitä keksintöjä ei voi patentoida Suomen lainsäädännön mukaan?

Suomen patenttilainsäädäntö määrittelee selkeästi, mitä ei voida patentoida. Patenttisuojan ulkopuolelle jäävät useita erityyppisiä asioita, vaikka ne olisivatkin muuten merkittäviä tai arvokkaita.

Löydöt, tieteelliset teoriat ja matemaattiset menetelmät eivät ole patentoitavissa. Esimerkiksi luonnonlain havaitseminen tai uuden matemaattisen kaavan kehittäminen ei itsessään täytä patentoitavuuden kriteerejä, koska ne eivät ole teknisiä ratkaisuja vaan havaintoja tai abstrakteja konsepteja.

Taiteelliset luomukset suojataan tekijänoikeudella, ei patentilla. Tämä koskee esimerkiksi taideteoksia, musiikkia, kirjallisia tuotoksia ja teollisen muotoilun esteettisiä puolia.

Pelisäännöt, liiketoimintamenetelmät ja tietojen esittäminen eivät sellaisenaan ole patentoitavissa. Esimerkiksi uudenlainen markkinointistrategia, liiketoimintamalli tai taulukkomuotoinen tiedon esitystapa jää patentoinnin ulkopuolelle, ellei siihen liity teknistä ratkaisua.

Eläviin ihmisiin ja eläimiin kohdistuvat kirurgiset, terapeuttiset ja diagnostiset menetelmät on myös rajattu patentoinnin ulkopuolelle. Tämä rajoitus koskee erityisesti lääkärien käyttämiä hoitomenetelmiä, mutta ei koske lääketieteellisiä laitteita tai lääkeaineita, jotka voivat olla patentoitavissa.

Miten tietokoneohjelmien ja liiketoimintamenetelmien patentoitavuus määritellään?

Tietokoneohjelmien ja liiketoimintamenetelmien patentoitavuus on monitahoinen kysymys. Perusperiaate on, että pelkästään tietokoneohjelma sellaisenaan ei ole patentoitavissa Suomessa, vaan se kuuluu tekijänoikeuden piiriin.

Tietokoneohjelma voi kuitenkin olla osa patentoitavaa keksintöä, jos se tuottaa teknisen vaikutuksen perinteisen tietojenkäsittelyn ulkopuolella. Esimerkiksi menetelmä, jossa tietokoneohjelma ohjaa teollista prosessia tai laite, jonka toiminta perustuu ohjelmallisiin ratkaisuihin, voi olla patentoitavissa.

Liiketoimintamenetelmien kohdalla vaatimus on samankaltainen: puhtaasti abstrakti liiketoimintamalli ei ole patentoitavissa, mutta jos siihen liittyy tekninen ratkaisu, joka tuottaa teknisen vaikutuksen, se voi täyttää patentoitavuuden kriteerit. Ratkaiseva tekijä on, että keksinnöllä on tekninen luonne ja se ratkaisee teknisen ongelman.

Euroopan patenttiviraston (EPO) kehittämä ongelma-ratkaisu-menetelmä toimii työkaluna arvioitaessa, onko keksintö pelkkä tietokoneohjelma vai onko sillä patentoitavissa oleva tekninen vaikutus. Tässä arvioidaan, mikä on keksinnön objektiivinen tekninen ongelma ja tuottaako ratkaisu siihen teknisen vaikutuksen.

Millä muilla keinoilla voi suojata ei-patentoitavia innovaatioita?

Vaikka kaikkia innovaatioita ei voi patentoida, on olemassa useita vaihtoehtoisia suojamuotoja, joilla voi turvata ei-patentoitavat keksinnöt ja luomukset.

Hyödyllisyysmalli eli ”pikkupatentti” on kevyempi vaihtoehto patentille. Se soveltuu erityisesti sellaisille teknisille ratkaisuille, joiden keksinnöllisyystaso ei välttämättä riitä patentointiin tai joiden odotettu elinkaari on lyhyempi. Hyödyllisyysmalli on voimassa korkeintaan 10 vuotta, mutta sen hakuprosessi on nopeampi ja edullisempi kuin patentin.

Tekijänoikeus syntyy automaattisesti ja suojaa taiteellisia ja kirjallisia teoksia, mukaan lukien tietokoneohjelmien lähdekoodia. Se ei kuitenkaan suojaa ideoita tai toimintaperiaatteita, vaan ainoastaan niiden konkreettista ilmaisumuotoa.

Mallisuoja tai -oikeus suojaa tuotteen tai sen osan ulkomuotoa ja soveltuu teollisen muotoilun tuotteiden suojaamiseen. Tavaramerkki puolestaan suojaa yrityksen tuotteiden tai palveluiden erottamiskyvkyisiä tunnuksia.

Liikesalaisuutena pitäminen on myös varteenotettava strategia erityisesti sellaisille innovaatioille, joita olisi vaikea takaisinmallintaa markkinoille tuodusta tuotteesta. Tämä ei kuitenkaan suo yksinoikeutta, vaan ainoastaan suojaa tiedon oikeudetonta hankkimista, käyttöä ja ilmaisemista vastaan.

Miksi kannattaa konsultoida asiantuntijaa patentoitavuuden arvioinnissa?

Patentoitavuuden rajojen arviointi on usein monimutkaista ja vaatii sekä teknistä että juridista asiantuntemusta. Asiantuntija-avun käyttäminen on suositeltavaa useasta syystä.

Patenttiasiamiehellä on kokemusta ja erityisosaamista patenttihakemusten laatimisesta ja käsittelystä. Hän osaa arvioida objektiivisesti, täyttääkö keksintö patentoitavuuden kriteerit ja onko patentti sopiva suojamuoto kyseiselle innovaatiolle.

Asiantuntija voi myös suorittaa kattavan tekniikan tason kartoituksen selvittääkseen, onko vastaavia ratkaisuja jo patentoitu tai julkaistu muualla. Tämä säästää resursseja, kun vältytään hakemasta patenttia keksinnölle, joka ei täytä uutuusvaatimusta.

Patenttiasiamiehen avulla voidaan myös optimoida patenttivaatimusten laajuus niin, että saadaan mahdollisimman kattava suoja ilman, että hakemus tulisi hylätyksi liian laajojen vaatimusten vuoksi. Tämä on erityisen tärkeää rajatapauksissa, kuten tietokoneohjelmiin liittyvissä keksinnöissä.

Asiantuntija auttaa myös valitsemaan oikean suojastrategian, jos patentointi ei ole mahdollista. Leitzingerin kokeneet asiantuntijat osaavat neuvoa, kannattaako keksintö suojata esimerkiksi hyödyllisyysmallilla, mallisuojalla, tavaramerkillä tai pitää liikesalaisuutena.