Kuka voi hakea patenttia?

Suomessa patenttia voi hakea keksinnön tekijä eli keksijä tai se, jolle keksijän oikeudet on siirretty. Patentin hakija voi olla yksityishenkilö, yritys, yhteisö tai muu oikeushenkilö. Suomen patenttilain mukaan oikeus keksintöön kuuluu lähtökohtaisesti keksijälle, mutta oikeudet voidaan siirtää toiselle osapuolelle esimerkiksi sopimuksella, työsuhteen perusteella tai perintönä. Kansainvälisyys ei ole este patentin hakemiselle Suomessa, mutta ulkomaisilta hakijoilta edellytetään Euroopan talousalueella asuvaa asiamiestä.

Kuka voi hakea patenttia Suomessa?

Patenttia Suomessa voi hakea kuka tahansa keksinnön tekijä riippumatta kansalaisuudesta tai asuinpaikasta. Patenttioikeus syntyy keksijälle, joka on fyysinen henkilö tai henkilöt. Keksijä voi hakea patenttia itse tai siirtää oikeutensa eteenpäin esimerkiksi yritykselle, yliopistolle tai muulle yhteisölle.

Yritykset voivat hakea patenttia, kun keksijä on siirtänyt oikeudet keksintöön yritykselle. Tämä tapahtuu usein automaattisesti työsuhdekeksintölain perusteella, mutta vaatii silti asianmukaisen dokumentoinnin. Myös keksijäryhmät voivat hakea yhteistä patenttia, jolloin kaikki keksijät on mainittava hakemuksessa.

Ulkomaisten hakijoiden kohdalla on huomioitava, että jos hakijalla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tarvitaan Euroopan talousalueella asuva asiamies edustamaan hakijaa patenttihakemusprosessissa. Tässä Leitzingerin kaltaisten patenttitoimistojen apu on usein korvaamatonta.

Miten keksijän oikeudet määritellään patentinhaussa?

Keksijän oikeudet määritellään patentinhaussa alkuperäisen keksijyyden perusteella. Lähtökohtaisesti oikeus keksintöön ja sen patentointiin on sillä, joka on tehnyt keksinnön. Jos keksijöitä on useita, heillä on yhteinen oikeus patenttiin, ellei toisin ole sovittu.

Keksijän ja hakijan ollessa eri tahoja, vaaditaan oikeuksien siirtoa osoittava dokumentti. Tämä voi olla lausunto oikeudesta keksintöön tai erillinen siirtokirja. Siirtokirjassa tulee ilmoittaa, mitä keksintöä siirto koskee ja kenelle oikeudet siirretään.

Yhteiskeksinnöissä kaikkien keksijöiden nimet on mainittava patenttihakemuksessa, vaikka patenttia hakisikin esimerkiksi vain yksi heistä tai yritys. Keksijöiden keskinäiset vastuut ja oikeudet on hyvä määritellä etukäteen kirjallisella sopimuksella. Tällä vältetään myöhemmät epäselvyydet patentin hallintaan, lisensiointiin ja mahdollisiin tuottoihin liittyen.

Mitä erityisvaatimuksia liittyy yritysten patenttihakemuksiin?

Yritysten patenttihakemuksissa korostuvat nimenkirjoitusoikeuteen liittyvät vaatimukset. Yrityksen nimissä tehtävät hakemukset edellyttävät, että hakemuksen allekirjoittaa henkilö, jolla on yrityksen nimenkirjoitusoikeus. Tämä oikeus voidaan todentaa esimerkiksi kaupparekisteriotteella.

Yritysten on usein käytännöllistä käyttää patenttiasiamiestä, joka hoitaa hakuprosessin ja kommunikaation patenttiviraston kanssa. Tällöin tarvitaan yritykseltä asiamiehelle myönnetty valtakirja. Valtakirja voidaan antaa joko erillisellä dokumentilla tai ilmoittamalla asiamiehen tiedot hakijan allekirjoittamassa hakemuslomakkeessa.

Kansainvälisillä yrityksillä on huomioitava, että Suomessa hakemuksen voi tehdä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Jos hakijalla ei ole kotipaikkaa Suomessa, on käytettävä Euroopan talousalueella asuvaa asiamiestä. Leitzinger tarjoaa ammattitaitoista apua erityisesti kansainvälisten yritysten patentointitarpeisiin Suomessa.

Miten työsuhdekeksintölaki vaikuttaa patentin hakuoikeuteen?

Työsuhdekeksintölaki vaikuttaa merkittävästi siihen, kenellä on oikeus hakea patenttia työntekijän tekemään keksintöön. Laki määrittelee, että työsuhteessa syntyneen keksinnön oikeudet voivat siirtyä työnantajalle tietyin edellytyksin, vaikka lähtökohtaisesti keksintö kuuluukin keksijälle.

Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle viipymättä tekemästään keksinnöstä kirjallisella keksintöilmoituksella. Työnantajalla on ilmoituksen saatuaan neljä kuukautta aikaa päättää, ottaako se oikeudet keksintöön. Työnantajan oikeus keksintöön riippuu siitä, miten läheisesti keksintö liittyy työntekijän työtehtäviin tai yrityksen toimialaan.

Jos työnantaja ottaa oikeudet keksintöön, on työntekijällä oikeus saada kohtuullinen korvaus. Korvauksen suuruutta määritettäessä huomioidaan keksinnön taloudellinen arvo, työnantajan saaman oikeuden laajuus sekä työsopimuksen ehdot. Leitzingerin asiantuntijat voivat auttaa sekä työnantajia että työntekijöitä navigoimaan työsuhdekeksintöihin liittyvissä kysymyksissä.

Patentin hakeminen käytännössä – tärkeimmät huomioon otettavat asiat

Patentin hakeminen käynnistyy patenttihakemuksen laatimisella ja jättämisellä Patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH). Hakemuksen keskeisimpiä osia ovat selitys, patenttivaatimukset, tiivistelmä ja mahdolliset piirustukset. Erityisen tärkeää on patenttivaatimusten huolellinen muotoilu, sillä ne määrittävät patentin suojapiirin.

Keksinnön uutuus on ehdoton edellytys patentin saamiselle, joten keksintöä ei pidä julkistaa ennen hakemuksen jättämistä. Julkistamiseksi katsotaan esimerkiksi prototyypin testaus julkisella paikalla, tuotteen myyminen, esittely messuilla tai verkossa sekä tieteellinen julkaisu.

Hakuprosessissa ammattilaisen apu on usein korvaamatonta. Leitzingerin kaltaiset patenttitoimistot auttavat hakemuksen laatimisessa, uutuustutkimuksessa ja koko hakuprosessin hallinnassa. Patenttiasiamies osaa muotoilla hakemuksen niin, että se antaa keksinnölle optimaalisen suojan ja kestää mahdolliset kilpailijoiden haasteet.